Näkymä avautuu pysähtymällä

 
IMG_9851p.jpg


Stop. Hengitä. Tässä kaksi taikasanaa, joita käytän itse päivittäin. Niin helposti lähtee ajatusten ja tunnereaktioiden juna vyörymään kohti tuntematonta, vaikka olin menossa ihan toiseen suuntaan. Stop! Eli lopeta tuo ajatusharhailu, joka vei taas kerran pois tästä hetkestä. Mielen sisäinen pölötys heittää huomioni aina uudestaan aivan kummallisiin paikkoihin, keskusteluihin ja spekulointeihin, vaikka minun piti keskittyä itselleni oikeasti tärkeään juttuun.

Pysähdy ja hengitä. Se toimii, koska havahdun huomaamaan, mitä mielessäni tapahtuu. Se on ovi, josta voi palata todellisuuteen. Se on tietoisuutta.

Pysähtymisen taitoa tarvitaan, jotta voimme tulla tietoisiksi siitä, mitä tässä hetkessä ja itsessäni tapahtuu nyt. Pysähtyminen voi olla esimerkiksi tuollaisia pieniä havahtumisen hetkiä, jotka palauttavat takaisin ajatusten pyörteistä. Tai se voi olla tietoinen valinta ottaa kunnolla aikaa itselleen: kuulostella, reflektoida, kirjoittaa tai käydä vaikka metsäkävelyllä.

Pysähtyminen on sitä, että valitsee olla hetken (tai toisenkin) säntäämättä tai reagoimatta. Enemmän kuin fyysisen liikkeen lopettamista pysähtyminen tarkoittaa minulle ennen kaikkea mielen hälinästä ja itseään toistavista tarinoista sivuun astumista. Ajatusten ja tehtävien perässä hiihtäminen vaihtuu siihen, että huomaan olevani ja hengittäväni. Se voi tuntua ihmeelliseltä.

Kuulen usein, kuinka ihmiset kaipaavat väljyyttä elämäänsä. Löyhempiä aikatauluja ja vähemmän sellaista, jota tekee vain velvollisuudesta. Yhtä lailla kaipaamme väljyyttä myös mieleen, vaikka sitä emme huomaa niin helposti. Ajatusruuhkaan saattaa tottua, mutta silti se kuluttaa voimia.

Saadaksemme mieleen väljyyttä tarvitsemme pysähtymisen ja läsnäolon taitoa. Se on kykyä ottaa aikaa ja tilaa itselle, palautumiselle, tunnustelulle ja aistimiselle. Hengittämiselle. Stop and breathe. Mikä on minulle totta? Mikä tuntuu oikeasti tärkeältä? Mitä mielessä nyt tapahtuu?

Pysähtyminen ei ole paikoillaan polkemista. Päinvastoin. Se mahdollistaa toisenlaisen liikkeen: laajenevan, vapaan virtauksen, joka ei suostu kulkemaan valmiita raiteita. Pysähtymisen suunta on avartava. Läsnäoleva havainnointi avaa loputtomasti muuntuvan moniulotteisen maiseman.

Siksi pysähtymällä pääsee myös eteenpäin, tai mihin vain, mutta kenties eri tavalla kuin olit alun perin suunnitellut. Ehkäpä huomaat, että sydämen kompassi osoittaa kohti jota, jota et aiemmin edes huomannut.

 

Pari vinkkiä pysähtymiseen

* Pysähtyminen ei ole suoritus, joka pitää pakolla tunkea johonkin väliin. Silloin se ei palvele tarkoitustaan.

* Tee pysähtymisestä salliva tila, jossa ei tarvitse yrittää mitään erityistä. Annat vain itsellesi luvan olla juuri näin. Hengittäminen palauttaa huomion tähän hetkeen.

* Pysähtyminen on elvyttävää etenkin silloin, kun avaat tilaa lempeälle ja hyväksyvälle suhtautumiselle itseesi. Ole itsellesi paras ystävä.