Läsnäolon outous ja lempeys

 
IMG_0166_p.jpg


Voi läsnäolo! Kummallinen sana. Niin paljon käytetty, mutta ehkä vähemmän ymmärretty.  Mitä se sinussa herättää? Itselleni läsnäolo tuntui pitkään epämääräiseltä, vanhahtavalta ja vähän ontolta sanalta. Sellaiselta, jota toistellaan, koska se kuuluu asiaan, vaikka kukaan ei tietäisi, mihin sillä tällä kertaa viitataan.

Jos ’läsnäolo’ tuntuu epämääräiseltä, vaarana on, että se lentää toisesta korvasta suoraan sanahelinämappiin. Sinne se ei kuulu, sen merkitys on liian arvokas mapitettavaksi. Itselleni läsnäolon merkitys alkoi avautua enemmän kokemuksellisen harjoittelun ja tietoisuustaitojen myötä.

Itse asiassa tietoisuus ja läsnäolo ovat maailmassani aika lähellä toisiaan. Olen läsnä, kun olen tietoinen tästä hetkestä. Olen tietoinen itsestäni ja kokemuksestani tässä hetkessä. Läsnäolo on hereillä oloa. Se uteliasta avautumista tämän hetken ihmeellisyydelle, jollekin kohtaamiselle tai vaikkapa jonkin yksityiskohdan huomaamiselle.

Ei ole tarkoitus tunnistaa kaikkia läsnäolon ulottuvuuksia, mutta haluan nostaa esiin sellaisia läsnäolon merkityksiä, jotka itseäni puhuttelevat. Jos läsnäolon tila on jäänyt sinulle etäiseksi, ehkä saat näiden aatosten avulla hiukan kiinni sen kokemuksesta. Sillä olisi sääli, jos läsnäolo jäisi vain tyhjäksi surinaksi, joka kulkee puheen kyydissä tarkoittamatta mitään.

Läsnäolon merkityksiä 

Läsnäolo on mielen taakse astumista. Tämä on usein se ensimmäinen, ja tavallaan vaativin askel. Läsnäolo on sitä, että emme ole täysin ajattelun imussa, vaan astahdamme siitä sivuun, ikään kuin rannalle havainnoimaan mielen jatkuvaa virtaa. Joskus tämä tapahtuu aivan itsestään. On olennaista oivaltaa, että emme ole yhtä kuin ajatukset, olemme se tietoisuus, joka huomaa ajattelevansa.

Itselleni juuri mielen taakse astuminen on selkein steppi astuessa läsnäolevampaan tilaan. Tässä mindfulness on auttanut minua valtavasti, sillä sen kautta voi jotenkin loogisemmin jäsentää tämän siirtymän. Mindfulnessin lähestymistapa tarjoaa yksinkertaisen tavan ymmärtää mielen ja tietoisuuden välinen ero, ja harjoittaa läsnäolon kokemista.  Huomaan, että ajattelen. Sitten huomaan, että minussa on muutakin kuin ajatteluni. Läsnäolo avaa laajemman, tietoisen tilan. 

Läsnäolo on tietoista kehossa olemista. Erään yleisen läsnäolon määritelmän mukaan läsnäolo on sitä, että mieli on samassa paikassa kuin keho. Voisi sanoa myös, että huomaan olevani kehossa -  olen siis tietoinen kehostani. Oman kehon, hengityksen ja aistimusten havainnointi on oivallinen reitti mielen linnakkeesta läsnäoloon. Siirtämällä huomioni kehon tuntemuksiin saan sen irrotettua ajatusten imusta. (Joskus huomiota saa ihan repiä sieltä ajattelun pyörteistä.)

Läsnäolo kehossa eli kehon tunteminen luo levollisuutta ja rauhaa olemukseen. Tietoinen huomio ikään kuin hyväilee koko fyysistä olemusta ja keventää samalla mieltä.

Läsnäolo on yhteyttä. Läsnäolo on yhteydessä olemista itseen, tilanteeseen ja myös toisiin. Miten yhteys muodostuu? Läsnäolevassa tilassa ajatukset eivät vedä meitä koko ajan muualle, jolloin meillä on mahdollisuus keskittyä siihen, mitä on tässä. Mieli pyrkii jatkuvasti pois - eteen, taakse, sivulle - mutta läsnäolo on sitä, että suostuu olemaan tässä, suostuu kohtaamaan. Silloin on yhteys mahdollista.  

Läsnäolo on todellisen itsensä muistamista. Tämä on mielenkiintoinen ulottuvuus, jota emme ehkä tule niin helposti huomanneeksi. Suodatamme suuren osan kokemuksia mielen ja rajatun identiteettimme kautta. Kun läsnäolo on tietoisuutta ja mielen taakse astumista, meille avautuu laajempi tila itseemme. Olemme muutakin kuin mieli ja tietty käsitys itsestämme. Silloin voi kokea yhteyttä rajattomaan itseen - itse koen sen väreilynä tai tuntemuksina. Ikään kuin muistan ja tiedostan, että minussa on muutakin kuin se, mikä näkyy kapeasti katsottuna. Tässä mielessä läsnäolo on avautumista laajemmalle olemukselle. Jokin minussa on läsnä ja rauhassa koko ajan. 

Läsnäolo on ajattomuutta. Joskus on helpottavaa ajatella nyt-hetkeä siten, että astuu ulos kuvitellulta aikajanalta. On vain tässä. Se on vaikeaa ihmismielelle, mutta jonkinlaisia kokemuksia ajattomuudesta voi kyllä saada. Vaikka mieli on tottunut lineaarisuuteen, meissä on aina myös ajaton osa. Läsnäolon tilaa hakiessamme voimme lyöttäytyä oman ajattoman olemuksemme kylkeen ja oleskella siinä. Ei ole kiire mihinkään.

Läsnäolo on rohkeutta. Läsnäolo on rohkeutta päästää irti kontrollista, sanoo Tommy Hellsten. Silloin avaudumme sisäiselle viisaudellemme, johon sisältyy tavallaan kaikki edellä mainitut läsnäolon ulottuvuudet. Hellstenin mukaan läsnäolo on astumista flow-tilaan, jossa elämä tapahtuu kokijan kautta. Se edellyttää paljautta ja haavoittuvuuteen uskaltautumista, siksi läsnäolo vaatii rohkeutta.

Myönnän, että tässä läsnäolon ulottuvuudessa itselläni on vielä harjoiteltavaa. Ja se on innostavaa, sillä kokemisen ulottuvuudet eivät lopu kesken.

 

Miten voit harjoittaa läsnäoloa?

* Siirrä tietoisesti huomio pois ajatuksista kehon sisälle. Ikään kuin päästä irti ajattelun tarpeesta ja kuvittele keventäväsi aivojen raksutusta. Pehmennä kasvojen ja pään lihaksia. Havainnoi hengitystä ja kehon sisällä olemista. Lempeä asenne auttaa läsnäolon avautumisessa.

* Keskity hetkeksi pelkästään kuuntelemaan ympäristön ääniä. Havainnoi uteliaasti erilaisia äänimaailman ärsykkeitä, selkeistä ihan hiljaisiin. Huomaa, että havaintoja ei tarvitse analysoida tai arvioida mitenkään. Ne vain ovat. Voitko huomata taustalla olevan hiljaisuuden?

* Kesällä esimerkiksi kukat ja kivet toimivat loistavina ihmettelyn ja läsnäolon kokemuksen avaajina. Kun huomaat jonkin kauniin tai puhuttelevan yksityiskohdan luonnossa, antaudu havainnoimaan sitä täysillä jonkin aikaa. Anna sen täyttää koko huomiosi. Miltä sen väri, muoto, tuoksu, pinta tuntuvat? Miltä kokemus sinussa tuntuu? Ota vain vastaan. 

* Laita kätesi rintakehälle tai vatsan päälle ja anna itsellesi hetki lempeää huomiota. Ole rennosti siinä missä olet ja tunne kehossasi virtaava elämä. Voit seurata hengityksen kulkua ja tuntea kehon lämmön ja sydämen sykkeen. Mitään muuta ei tarvita juuri nyt.