Luovuuden huikea ristiaallokko – ja kuinka luovia siinä eteenpäin

 
guille-pozzi-UHSRXbOovNM-unsplash_p.jpg


Kaipaus oman luovuuden äärelle on pyhä kutsu. Kun haluamme avautua enemmän omalle luovalle puolellemme, kyse ei ole ainoastaan uusien kivojen taitojen oppimisesta. Silloin ollaan aina myös suurten kysymysten äärellä.

Mitä todella haluan ilmaista? Miten tuon jotain ainutlaatuista esiin? Mitä kaikkea muuta minussa voi olla? Voisinko olla syvemmin yhteydessä intuitiooni? Voisinko kokea itseni uusin tavoin, pukea ylleni värikkäämmät siivet?

Luovuus (miten sen sitten koemmekin) on alkuvoima, joka nostaa esiin monenlaisia sävyjä ja tuntemuksia. Se kiehtoo, koska se edustaa samalla sekä syviä kerroksia että keveää liitoa. Luovuus on jotain, mikä koskettaa, herättää tunteita ja avaa uusia näköaloja

Jokainen meistä on omalla tavallaan luova, tosin kaikki eivät koe kiinnostusta luovaa puoltaan kohtaan. Kun tunnemme kutsua luovuuteen, se on pohjimmiltaan kaipausta olla yhteydessä sisimpäämme ja ainutlaatuiseen olemukseemme. Itse koen sen niin, että luovuuden kautta haluamme ottaa vähän enemmän itseämme käyttöön.

Jos elämme kovin kapeasti tai liian rutinoituneissa arjen kuvioissa, voi tuntua, että jokin elävä ja kipinöivä puoli meissä alkaa kuihtua. Luovuutta avaamalla pyrimme saamaan tuota kipinää, laajuutta ja inspiraatiota mukaan kuvioihin. Olemus avautuu ja mieli innostuu!

Samalla ne luovuuden virtaukset voivat aiheuttaa myös toisenlaisia tunteita. Tiedät varmasti sen kuuluisan ”luomisen tuskan”. Tuskaa tunnemme esimerkiksi silloin, kun haluamme ilmaista jotain tärkeää, mutta kohtaamme lähinnä vastustusta ja kitkaa. Silloin iskee epäily ja luottamuksen puute.

Useimmille meistä suhde luovuuteen on joltain osin ristiriitainen. Kaiken ihanan lisäksi siihen liittyy torjuntaa, itsekritiikkiä, vähättelyä ja riittämättömyyttä (ja paljon muita tunteita). Oman luovuuden ilmaisu nostaa helposti pintaan myös häpeää ja arvostelun pelkoa. Vaikka luovuus tuottaa niin paljon iloa ja merkityksellisyyttä, saatamme vältellä sitä, koska emme halua joutua kohtaamaan noita ikäviä tunteita.

Puhun usein luovuuden ristipaineesta tai ristiaallokosta: luovuus kiehtoo ja kutsuu, mutta samalla se aiheuttaa meissä epävarmuutta ja torjuntaa. Joskus aaltojen mylläys saa meidät kääntymään kokonaan pois luovuudestamme.

Koska luova puoli on niin syvästi sidoksissa sisimpäämme, sille avautuminen vaatii paljautta. Avautumisen mukana kulkee herkkyys, haavoittuvuus ja itsensä alttiiksi asettaminen. Kaikki nämä ovat valtavia aarteita, etenkin kun opimme ymmärtämään ja kannattelemaan itseämme.

Miten ristiaallokossa pääsee luovimaan eteenpäin?  Tai kuinka siinä voisi jopa riemulla surffata?

Tässä kolme vinkkiä meille myrskyn ratsastajille: 

1. Oma tuki

On äärettömän tärkeää ymmärtää oman tuen ja kannattelun merkitys. Mikään ulkopuolelta saatu kiitos ei voi korvata sitä, että itse opimme arvostamaan omaa luovuuttamme, sellaisena kuin se kulloinkin näyttäytyy. Pyri hyväksyvään ja kannustavaan suhtautumiseen. Luovuudessa on kyse herkistä asioista, joten kohtele itseäsi lempeästi.

2. Älä pelkää tunteiden kirjoa

Luovuus tuntuu välillä sulavalta liitelyltä myötätuulessa, ja toisinaan myrskyssä kamppailulta. Pääsee helpommalla kun vain oppii hyväksymään ne angstisetkin tunteet (mikä ei tietty ole aina helppoa). On vielä yksi valtti yli karikoiden: keskity ilon tunteeseen. Siihen syvään, alkuperäiseen olemassaolon riemuun. Silloin kohoat pinnalle ja näkymä selkenee.
 

3. Anna luovuuden livahtaa vartijoiden ohi

Sisäiset esteet asuvat mielessä, joka pyrkii kontrolloimaan ja arvioimaan kaikkea minkä huomaa. Luova virtaus vaan ei oikein kontrollista innostu, ja siitähän se ristipaine juuri syntyy.

Kun vartijoiden huomio herpaantuu, saattavat luovat liplatukset välillä luikahtaa yllättävästi tietoisuuden kenttään. Tämä tapahtuu silloin, kun emme yritä liikaa vaan touhuamme jotain leppoisassa olotilassa, esimerkiksi bussissa, lenkillä tai vaikka lukiessa. Myös läsnäoloharjoitukset tai luovat harjoitukset toimivat tässä hyvin ja nimenomaan silloin, kun lopputuloksilla ei ole väliä.

Photo by guille pozzi on Unsplash